Salaatti on paras lohturuoka

Olen viime vuosien aikana törmännyt aikakauslehdissä termiin lohturuoka. Tämä on ihan käsittämätön konsepti, kun sanan yhteydessä on kuitenkin joku bouillabaisse tai muu vastaava helppo resepti.

Lohturuoka on varmasti ruokakulttuurinen ilmiö, mutta ei kulinaristisen journalismin arvoinen juttu. Lohturuokahan on toinen nimi makaronimössölle, johon on sekoitettu valmistajansa valitsemia aineita. Kuten sanotaan: hyvä ruoka, parempi mieli. Jos kaipaa lohtua ja lohturuokaa, niin silloin kannattaa kääntyä salaatin puoleen. Lohtusalaatti tuo oikeasti uutta vireyttä ja hyvää oloa, siihen ei muut lohturuoat pysty. Muut lohturuoat vain turruttavat ja antavat luvan vellomiseen.

Salaatti on hemmottelua. Salaatti on lohtua. Salaatti antaa energiaa ja kevyen potkun persuksille.

Lohtusalaattien lohtusalaatti on luonnollisesti tonnikala-kiinankaalisalaatti. Nopeasti vaan kaali silpuksi, sekaan tonnikala ja vähän öljyä, päälle sulatetut herne-maissi-paprikat ja maustetaan suolalla ja pippurilla sekä makuun sopivalla lurauksella tummaa balsamicoa. Sitten tilanteen vaatimalla raivolla salaatti sekaisin, haarukka käteen ja syödään suoraan kiposta. Jos kestää odottaa hetken, niin salaatti paranee, kun kiinankaali saa hetken muhia öljyssä.

Eilen tulin myöhään kotiin takki ja vatsa tyhjänä, joten sekoittelin improvisoidun lohtusalaatin. Paahdoin avokado-ruusukaalisalaatista ylijääneet ruusukaalit lohkoina pannulla ja heitin sormisuolaa päälle. Sitten vaan sekaan porkkanasuikaleita, paahdettuja cashew-pähkinöitä, reiluja paloja tomaattia ja mozzarellaa revittynä, hieman pippuria ja pieni pisara oliiviöljyä. Ei salaatti, jonka laittaisin tarjolle pyhävieraille ja jonka reseptiä kannattaisi verkossa hirveästi levitellä, mutta arki-iltana pieneen harmiin - ihan parasta.

Lohtusalaattien variaatiot ovat loputtomat, niitä on niin monta kuin on salaatin rakastajaa. Muistakaa siis ensi kerralla lohturuoan houkutuksissa: salaatti tuo oikean lohdun ja on ihan yhtä nopeaa valmistaa.

Avokado-ruusukaalisalaatti

Tällä viikolla lounaslautaselle pääsi Kauhaa ja rakkautta -blogin ruusukaali-avokadosalaatti. Ruusukaalin, avokadon ja porkkanan yhdistelmä oli niin vinkeä, että se oli heti testattava.

Olipa hyvää. Tosi hyvää. Minä en oikeastaan pidä raa'asta porkkanasta salaatissa, mutta tähän se sopi hyvin. Porkkana oli myös poikkeuksellisen mehevä ja makea yksilö, ei mikään perusporkkana. Salaatinkastike oli hyvää, kuten Eeva lupasikin. Sitruuna ja dijon-sinappi ei petä, se on selvä. Raaka ruusukaali oli tämän salaatin jippo, mutta silti tuli tarve kokeilla salaattia vielä niin, että ruusukaali olisi kevyesti käytetty pannulla tai joko marinoinalla hieman aiemmin salaatinkastikkeella, että kaali pehmenisi ihan aavistuksen. Salaatissa oli monta rouskuvaa osasta, siksi kaipaisin joukkoon myös pehmeämpää tekstuuria.

Ostin valmiiksi paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä, tuli sellainen olo kaupassa. Samoin korvasin sitruunan kuoren ja -mehun valmiilla lasipullotavaralla, koska unohdin tuoreen sitruunan kauppaan. Isossa lasipullossa myytävä sitruunatuoremehu on salaatin rakastajan pelastaja. Monet kastikkeet kaipaavat sitruunaa, eikä aina tuoretta sitruunaa ole arkena paikalla.

Salaatti oli oikein mukava ja helppo, tätä teen varmasti uudelleenkin. Ruusunkaalinlehtiä, avokadoa, porkkanasuikaleita, paahdettuja cashew-pähkinöitä ja salaatinkastike sitruunasta, dijon-sinapista, oliiviöljystä ja suolasta ja pippurista. (Oliiviöljy sekoitetaan ohuena jauhona sitruunanmehu-sinappiseokseen.)